Mutta millainen tämä kansanliike todellisuudessa on? Ketä siihen kuuluu? Miten se oikeasti syntyi?
Kansanliike oli olemassa vuosia ennen Thorsin ulkomaalaislakiesitystä, vaikka lakiesitys antoikin sille paljon potkua. Liike kehittyi varsinkin Jussi Halla-ahon ja muiden bloggaajien tuotannosta kiinnostuneiden keskuudessa, ja siten lienee poikkeuksellinen liike.
Liike on hyvin epävirallinen ja monimuotoinen, sillä ei ole lainkaan liikkeille tyypillistä johto- tai vaikutushierarkiaa, jossa ylemmät tasot vaikuttaisivat alempiin ja siten homogenoisivat 'jäsenten' toimintaa tai ajatuksia. Halla-ahokin on vain yksi näkyvä hahmo, ei mikään 'mestari', kuten häntä leikillisesti kutsutaan.
Kansanliikkeeseen 'kuuluminen' tai sen 'jäsenyys' on täysin tulkinnanvaraista, eikä suurin osa maahanmuuttokriitikoista ole luultavasti edes ajatellut, 'kuuluuko' itse liikkeeseen vai ei. Muodollinen jäsenyys vain on täysin toissijaista yhteisen toiminnan rinnalla.
Kansanliikettä on toisinaan, ilmeisen leimaavassa tarkoituksessa nimitetty "yhden asian liikkeeksi". Varsinaisesti tämä rinnastus sai minut aloittamaan tämän viestin, kertomaan hieman siitä, millainen tämä kansanliike käsitykseni mukaan on.
Kansanliike on niin luonnollisen 'orgaaninen', muutoskykyinen ja dynaaminen, että se pakenee yksioikoisia selityksiä. Yritän kuitenkin kuvata sen filosofiaa hieman.
Lähes mistään muusta kansanliikkeen sisällä ei olla samaa mieltä, kuin jaetun huolen ja kritiikin osalta. Tätä tilannetta ei edes nähdä ongelmaksi tai pyritä korjaamaan, vaan moniarvoisuuden voimavaraa arvostetaan. Kansanliike erityisesti panostaa siihen, että se ei homogenisoisi kriitikkojen mielipiteitä johonkin tiettyyn jaettuun oppiin, vaan pyrkii säilyttämään mielipide-ilmastonsa mahdollisimman heterogeenisena.
Heterogeenisyytensä vuoksi kansanliike puhuttelee potentiaalisesti niin uskovaista, ateistia, työläistä, porvaria, liberaalia, feministiä, ekohippiä kuin poliittisesti määrittämätöntä kadunmiestäkin, jokaista näiden omista lähtökohdista käsin.
Kansanliike ei siis ole varsinaisesti yhden eikä monen asian liike, koska yksikään varsinainen poliittinen oppi ei ole kaikkien jakama. Vain tarve säilyttää poliittisten mielipiteiden kasvualusta ja turva, läntinen sivilisaatio ja demokratia, yhdistää monia.
Toiset taas ovat ensi sijassa mukana puolustamassa sananvapautta, eivätkä niinkään monikultturistisen politiikan seurauksilta (kuten Euroopan islamilaistumiselta), vaan monikultturismin kannattajilta itseltään, näiden pyrkiessä tukahduttamaan vapaata kansalaiskeskustelua ja sensuroimaan tiedonvälitystä.
Kansanliikettä ei voi sen rakenteesta johtuen juuri millään tavalla 'pysäyttää'. Sitä ei voi kaataa hyökkäämällä näkyviä toisinajattelijoita vastaan, niin vankasti se toimii ruohonjuuritasolla. Sen rakenne on jo valmiiksi hajanainen (ja siinä on sen voima) joten sitä ei voi 'hajottaa'.
Kaikki yritykset tukahduttaa vapaata ajattelua ja keskustelua vain kasvattavat ja voimistavat liikettä. Kansanliikkeen voi periaatteessa pysäyttää vain tuhoamalla kansan. Niin kauan kuin on kansaa, on myös sen oikeuden ja vapauden puolustajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti