Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansalaisaktivismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansalaisaktivismi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Halla-aho odotetusti näytössyytteeseen

Fasistit ovat aloittaneet uuden terroriaallon alkuperäiskansoja ja demokratiaa vastaan. Poliittisen valtaeliitin tukijoukkoihin kuuluva apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on etukäteen valmistellun suunnitelman mukaisesti nostanut näytössyytteen ihmisoikeustaistelijaa, kansalaisaktivistia ja toisinajattelijaa Jussi Halla-ahoa vastaan.

Halla-aho halutaan vaientaa, koska hän on eri mieltä taantumuksellisesta valtapolitiikasta, koska hän puolustaa lakia ja demokratiaa rikollisilta vallananastajilta, sekä vapaata ja suvaitsevaista Eurooppaa islamofasismilta ja etnisiltä konflikteilta.

Kysymyksessä on nimenomaan terrori, pelon tuottaminen.

Korruptoitunut, moraalisesti rappeutunut hallinto ja fasistisen demla-liigan johtama virkamiesblokki pyrkivät tekemään Halla-ahosta varoittavan esimerkin, jotta ihmiset pelkäisivät ajatella ja puhua vastoin vallanpitäjien virallista linjaa.

Virallinen linja ei kestä päivänvaloa, se ei kestä arvostelua, ja siksi sen arvostelu pyritään tukahduttamaan.

Halla-ahon asiaa ei kuitenkaan voida vaientaa, hän itse ja lukuisat muut kritisoivat tästä lähtien valtapolitiikkaa entistä kärjekkäämmin.



Myös Jorma Kalskeen uusin temppu on nostanut arvostelumyrskyn - jo etukäteen. Jo etukäteen oli täysin tiedossa, että Jorma Kalske pyrkii tempullaan estämään Halla-ahon valinnan Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi, jotta kansalla ei olisi äänestettävänään yhtäkään valtapolitiikan linjasta liiaksi poikkeavaa ehdokasta. Jorma Kalske käyttää asemaansa törkeästi väärin, puuttuu virkamiehen ominaisuudessa politiikan ehdokasasetteluun, ajaakseen kannattamaansa totalitarismia.

Tämänpäiväiset hyökkäykset sananvapautta vastaan ovat sodanjulistus lakia, yhteiskuntaa, ihmisyyttä ja demokratiaa vastaan. Ne ovat isku vasten jokaisen vapaaksi syntyneen ihmisen kasvoja.

Näitä sodanjulistuksia tulee yhtenään, hyökkäys on jatkuvasti käynnissä, mutta tämänpäiväinen oli erityisen herättävä. Entistä useampi nousee nyt puolustamaan oikeuksiaan, turvallisuuttaan ja laillisuutta maassa, jossa vallan huipulle on soluttautunut ihmisoikeusrikollisista ja maanpettureista koostuva kapinallisjoukko.

Tämä joukkio koostuu muun muassa entisistä neuvostofasisteista ja nykyisistä islamofasismin tukijoista ja muista totalitaristeista ja ihmisyyden vihaajista. Tämän joukon liittolaiset muualla lännessä ovat saaneet aikaan jo suuria juutalaisvainoja.

Natsismi on alkanut jälleen nousta lännessä, tällä kertaa pukeutuneena "toiseuden" mustaan kaapuun (vaikka alkuperäiskansoja musertavan ylikansallisen imperialismin ollessa kyseessä toiseus-sanan käyttäminen on melko irvokasta).

Islamismi on natsistinen aate, ja sitä vallankaappaajien fasistiblokki pyrkii levittämään myös Suomeen, vaientamalla sen levittämisen arvostelun.

Suurempaan fasismiin syyllistyvät kuitenkin vallankaappaajat itse. He ovat itse, ainakin vielä toistaiseksi suurempia rikollisia Suomessa kuin ne antisemitistiset, holokaustin kiistävät islamistinatsit, joiden arvostelun he pyrkivät kieltämään, ja joita he pyrkivät tuottamaan maahan massoittain saadakseen aikaan etnisen vainon.

Kansa on kuitenkin noussut natsismia ja fasismia vastaan, puolustamaan lakia ja oikeutta. Sortajat ovat paniikin partaalla, sillä ihmiset ovat käsittäneet, etteivät laittomuuteen turvautuvat vallankäyttäjät todellakaan edusta lakia, vaan pelkästään omaa mielivaltaansa.

Yhä useammat alkavat näinä päivinä ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse noudattaa fasistiblokin laittomia, perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisia määräyksiä ja toimenpiteitä.

Vallanpitäjillä ja virkamiehillä ei ole mitään valtaa sen vallan ulkopuolella, jonka kansa heille luovuttaa perustuslailla. Se valta tulee suoraan kansalta, ja myös palautuu automaattisesti takaisin kansalle, mikäli sitä käytetään kansan tahdon ja edun vastaisesti.

Jyrkästi kansan edun ja tahdon vastainen vallankäyttö on pelkkää hirmuvaltaa ja laittomuutta. Sillä ei ole mitään perustetta Suomen laissa. Lisäksi fasistiblokki rikkoo omiakin lakejaan, sekä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

"Lainvoimaiseksi" julistettu päätöskin voi olla täysin laiton, pelkkää mustetta paperilla vaikka siinä olisi miten monta sinettiä ja leimaa alla, jos se esimerkiksi loukkaa ihmisoikeuksia tai kansan etua.

Syy siihen, että rikollisblokin laittomuutta vielä toistaiseksi myötäillään, esimerkiksi menemällä laittomiin näytöskuulusteluihin tai näytösoikeudenkäynteihin, on ennen kaikkea se, että rikollisjoukkion on nyt annettava rauhassa ja omasta aloitteestaan paljastaa todellinen ihmisvihainen ja ylimielinen luonteensa, jolle kansa on vain väärin ajattelevia alamaisia, ja laki ja oikeus vain poliittisia aseita. Sortajat on saatava näyttämään mädät hampaansa ikeniään myöten. Kun kansa ne näkee, se ei enää alistu.
Halla-ahoon kohdistuva silkkaan mielivaltaan perustuva mielipidevaino on tästä hyvä esimerkki. Koska tällaisia hyökkäyksiä tapahtuu entistä kiihtyvämpään tahtiin, ihmiset eivät pääse unohtamaan, että ovat syntyneet vapaiksi ja tasa-arvoisiksi, ja että näiden oikeuksien puolesta kannattaa taistella.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Mieltä ei voi kahlita

Jotkut pelkäävät monikultturismin johtavan lopulta Orwellin dystopian kaltaiseen voimakkaaseen totalitarismiin. Länsimaiden tilanne näyttääkin nyt ajatuvan sellaista kohti. Nähdäkseni sillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta toteutua.

Monikultturismi ylenkatsoo itsenäistä ajattelua, eikä siksi näe ihmismielen voimavaroja. Sortovallan rakentajat ovat jättäneet laskuistaan jotain aivan olennaista, ihmisen mielen. Mieltä ei kuitenkaan voi kahlita sillä tavalla, mitä monikultturistien haaveiden täyttäminen vaatisi. Siksi nyt aloitteilla oleva totalitarismi ei voi toteutua kokonaisuudessaan tai edes merkittävissä määrin. Sen sijaan syntyy vaarallinen, arvaamaton kaaos.

Kehittynyt tietoliikenne (internet) on tullut jäädäkseen niin pitkäksi aikaa kuin "kehitysuskoinen", dystopiaa ajava yhteiskuntakin. Internet kiertää sensuurin. Internet on rakennettu luomalla yhteyksiä, ja jos yhteyksiin tulee häiriöitä, internet on kuin tehty korjaamaan ne. Internet on tehokas vastarinnan väline ja vapauden puolustaja.

Itse asiassa ihmisen mieltä ja luonnollista kommunikaatiota koskee sama. Sellainen "mielenhallinta", "supertotalitarismi", millaista monikulttuurisuuden vieminen "lopullisiin ratkaisuihinsa" ja pelättyihin dystopioihin edellyttäisi, on käsittääkseni biologinen ja psykologinen mahdottomuus. Kommunistiset järjestelmät olivat jo lähellä maksimirajaa, jota pidemmälle mielipide-totalitarismia ei voida viedä. Nekin rakoilivat ja joko hajosivat tai alkoivat avautua, kuten Kiina.

Monikultturismi kuitenkin huutaa vielä rankempaa totalitarismia, äärimmäistä ajatusten valikointia. Se vaatii kiihkouskovaisen lahkon sisäänpäinkääntyneen maailmankuvan levittämistä ainoaksi oikeaksi totuudeksi. (Enkä nyt puhu Islamista vaan monikultturismista.) Se on paljon rankempi vaatimus kuin vaikkapa kommunisteilla, joilla oli sinänsä selviä tavoitteita uskonnollisen kaltaisen oikeaoppisuuden sijasta tai rinnalla.

Kommunismin aatteeseen ei kuulunut ajattelun kieltäminen, se ei aatteena ollut suunnattu ajattelua vastaan vaan yhteiskunnan muuttamiseen. Se rajoitti sananvapautta muka "välttämättömyytenä", käytännön syistä, ei kuitenkaan aatteen voimin. Monikultturismin tähtäimessä on juuri ihmismieli, sille toisten ajatteluun ja kieleen puuttuminen on itseisarvo. Se haluaa ensisijaisesti rakentaa mielikuvia ja muokata kieltä, todellisuus niiden takana on täysin toissijaista.

Monikultturismilla ei ole selviä tavoitteita todellisessa maailmassa. Monissa asioissa se toimii ihanteitaan vastaan, mutta ei tilanteen tai käytännön vuoksi kuten kommunismi, vaan koska todellisuudesta vieraantuminen on sille hyve.

Aino Puputti kirjoittaa blogissaan osuvasti siitä, miten monikultturismi on rakennettu vääristämällä kieltä ja ajattelua, kilvoittelemalla siitä, kuka harjoittaa kieroimpia loogisia virheitä, kuka pystyy toimimaan räikeimmin vastoin todellisuutta. Vaikka Puputti itse pitää tekstiään vain korkealentoisena ajatusleikkinä, suosittelen tuota kirjoitusta jokaiselle monikultturismin psyykkeestä kiinnostuneelle.

Lisäksi monikultturismi suhtautuu eri mieltä oleviin vihamielisesti kuin uskonlahko. Politiikkaan muutosta haluavaan adressiin nimensä laittanut on, kuten Turun sanomissa rinnastettiin, automaattisesti pahin mahdollinen vihollinen, suoraan pimeyden sydämestä.

Tämä demoninen pimeyden sydän on pohjimmiltaan looginen ja johdonmukainen järjenkäyttö. Se on noussut vastustamaan monikultturismia kaikkein voimakkaimmin. Jussi Halla-Ahoa vihataan, koska hänen tekstinsä ovat johdonmukaisia ja analyyttisiä, ja siten täysin toisenlaisia kuin monikultturismin retoriikka ja liturgia. Looginen ajattelu väärässä asiassa on pohjimmainen syy julistaa joku väärämieliseksi, sen perusteiksi vain keksitään jotain "väärää", kuten vääriä sanoja (esim. "neekeri"), vääriä tunteita (viha tms.), vääriä asenteita (esim. ennakkoluulo) tai vääriä tietoja (esim. ei tunne Islamia).

Juuri loogisesti ja johdonmukaisesti ajattelemalla pääsee monikultturistien tähtäimeen ja demonisoinnin kohteeksi. Mikään muu oppi ei ole näin voimakkaasti suuntautunut ajattelua vastaan.

Näistä aineksista, järjenvastaisuudesta ja äärimmäisestä, uskonnollisen kaltaisesta vihasta toisinajattelijoita kohtaan syntyisi ennennäkemätön, hirvittävä totalitarismi.

Paitsi että se on mahdotonta. Ihmisyys ei taivu siihen. Vain pieni osa ihmisistä voidaan pakottaa niin järjettömään ajatteluun, mitä monikultturismi entistä pidemmälle vietynä vaatisi. Mitä lähempänä monikultturismi on "lopullisia ratkaisujaan", sitä vähemmän ihmisiä taipuu siihen.
Jo nyt, kun monikultturismi on vasta kuin pieni (mutta toki haitallinen) syöpäpaise yhteiskunnan poliittisessa vallassa, sillä on jo valtavasti vastustajia. Päin vastoin kuin muut diktatuurit, monikultturismi ei puhuttele ihmisiä, ei syventyessään kerää lisää joukkoja, vaan sen joukot vähenevät.

Päin vastoin kuin kommunismi tai natsismi, monikultturismi ei ole saanut valtaansa puhuttelemalla ihmisiä, vaan olemalla puhuttelematta heitä, olemalla kysymättä heiltä, pitämällä heidät tietämättöminä ja pimennossa, suosittamalla olemaan ajattelematta ja ottamatta kantaa. Monikultturismi on kiertänyt kansan kaukaa.

Aktiivinen, tiedostava mieli herää helposti kritiikkiin, ja sen monikultturistit yrittävät turruttaa. Natsit ja kommunistit tekivät toisin, houkuttelivat kovalla työllä puolelleen monet aktiiviset mielet, jotka olisivat muuten kääntyneet niitä vastaan.

Monikultturismilla on vain hyvin epämääräisiä "ihanteita", jotka eivät puhuttele kadunmiestä, koska ne on jopa suunniteltu olemaan puhuttelematta heitä, vääränlaisia ihmisiä. Sillä lähestymistavalla se ei voi saada riittävää kannatusta. Siksi sen ainut mahdollisuus onkin "vallankaappaus", yliotteen saaminen poliittisesta eliitistä ja mediasta. Sillä tavalla valtansa saaneet diktatuurit eivät kuitenkaan ole niitä puhuttelevimpia tai pitkäikäisimpiä, eikä niillä ole yleensä "varaa" suuriin tavoitteisiin, niitä arvostellaan ankarasti niiden alusta loppuun asti.

Monikultturistinen valtio ei saa otetta kansasta, vaan päin vastoin vieraantuu siitä sitä enemmän, mitä räikeämmin se kansaa loukkaa. Ja kun todellisuus ei vastaa ihanteita, vaan syntyy esim. vakavia kulttuurillisia konflikteja, vastaa monikultturismi niihin jälleen vailla todellisuudentajua ja täysin kyvyttömästi. Sen "perusratkaisu" ongelmiin on sama kuin ylimielisellä diktaattorilla, kerran valitun linjan jatkaminen entistä voimakkaampana. Se on aina tuhon tie.

Jos esimerkiksi kiihkomuslimit aiheuttavat ongelmia, monikultturismi tähän vastauksena tukee ja rakastaa Islamia enemmän. Ongelmat pahenevat, ja monikultturisti alkaa etsiä syyllisiä muslimien aiheuttamiin ongelmiin, tietenkin muista ihmisistä. Ja ongelmat pahenevat.

Jos ihmiset arvostelevat monikultturismia, aletaan toisinajattelijoita vainota entistä enemmän. Ja arvostelu kiihtyy.

Monikultturismi ei saa ongelmista otetta, se on itse ongelmien syy, eikä voi nähdä osallisuuttaan niissä. Kaikki sen toimet vain pahentavat tilannetta syöksykierteen tavalla. Monikultturismi on todellisuuspakoista aikuisten leikkiä katkeraan loppuunsa saakka.

Valtion auktoriteetti ja valta riippuu kansasta. Monikultturismi vieroittaa valtion kansasta ja muutenkin tekee valtiosta heikon, ja lopulta auktoriteetin puuttuessa seuraa kaaos, todennäköisesti mellakoita, sisällissotia. Parhaassakin tapauksessa valta siirtyy muille kuin valtiolle, yhteisiä asioita aletaan ajamaan valtion ohi. Tai sitten kansa pakottaa jälleen valtion perustuslain mukaisiin tehtäviinsä, edustamaan ja puolustamaan ihmisten etua.


torstai 5. helmikuuta 2009

Yhden asian liike?

10.12 2008 Uusi Suomi ja Iltalehti uutisoivat Astrid Thorsin puoliksi salassa valmisteleman ulkomaalaislakiesityksen synnyttäneen vastaansa kokonaisen kansanliikkeen.
Kansanliike syntyi perinteisen median tietojen mukaan vastalauseena Astrid Thorsin uudelle ulkomaalaislaille, joka tuli vasta joulukuussa yllättäen julkisuuteen, kun sitä oltiin jo viemässä eduskunnan hyväksyttäväksi.
Internetin vapaissa medioissa 'kansanliikkeestä' kuitenkin tiedettiin jo kauan ennen Thorsin lakiehdotusta. Kansanliikkeen noustua uutisiin jo tuhannet olivat allekirjoittaneet lakiesitystä vastustavan adressin, nyt jo kymmenet tuhannet.

Mutta millainen tämä kansanliike todellisuudessa on? Ketä siihen kuuluu? Miten se oikeasti syntyi?

Kansanliike oli olemassa vuosia ennen Thorsin ulkomaalaislakiesitystä, vaikka lakiesitys antoikin sille paljon potkua. Liike kehittyi varsinkin Jussi Halla-ahon ja muiden bloggaajien tuotannosta kiinnostuneiden keskuudessa, ja siten lienee poikkeuksellinen liike.
Liike on poikkeava myös olemukseltaan, tavoitteiltaan ja toimintatavoiltaan. Se on liikkeenä ennenäkemätön, ainakin Suomen osalta. Liikkeellä ei ole nimeä, eikä liikettä ole millään tavalla virallistettu.
Avoimeen ja kriittiseen kansalaiskeskusteluun tarkoitetulla Homma-palstalla sitä on alettu nimittää "Hommaksi", mutta tarkalleen ottaen ilmiö on tätä laajempi. Siksi kutsun sitä tässä yksinkertaisesti 'kansanliikkeeksi'.

Liike on hyvin epävirallinen ja monimuotoinen, sillä ei ole lainkaan liikkeille tyypillistä johto- tai vaikutushierarkiaa, jossa ylemmät tasot vaikuttaisivat alempiin ja siten homogenoisivat 'jäsenten' toimintaa tai ajatuksia. Halla-ahokin on vain yksi näkyvä hahmo, ei mikään 'mestari', kuten häntä leikillisesti kutsutaan.
Epähierarkkisuudestaan huolimatta tai ehkä jopa sen vuoksi liike on erittäin aikaansaava ja tehokas, kuten Astrid Thorsin lakiesitystä vastustavasta addressista voimme huomata. Monimuotoisuus on rikkaus, ja kansanliikkeessä on käsitetty tämä.


Kansanliikkeeseen 'kuuluminen' tai sen 'jäsenyys' on täysin tulkinnanvaraista, eikä suurin osa maahanmuuttokriitikoista ole luultavasti edes ajatellut, 'kuuluuko' itse liikkeeseen vai ei. Muodollinen jäsenyys vain on täysin toissijaista yhteisen toiminnan rinnalla.

Kansanliikettä on toisinaan, ilmeisen leimaavassa tarkoituksessa nimitetty "yhden asian liikkeeksi". Varsinaisesti tämä rinnastus sai minut aloittamaan tämän viestin, kertomaan hieman siitä, millainen tämä kansanliike käsitykseni mukaan on.
Tavallaan se ei ole yhdenkään jaetun opin liike, mutta toisaalta se puolustaa hyvinkin erilaisia mielipiteitä, itse asiassa demokraattisen yhteiskunnan ja kulttuurin vapaata mielipide-ilmapiiriä kokonaisuudessaan, kaikkine sen piirissä kukoistavine mielipiteineen.

Kansanliike on niin luonnollisen 'orgaaninen', muutoskykyinen ja dynaaminen, että se pakenee yksioikoisia selityksiä. Yritän kuitenkin kuvata sen filosofiaa hieman.
Kansanliikkeellä ei ole erityistä ohjelmaa tai seurattavaa oppia, vaan se kokoaa yhteen maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikan kriitikoita tai kritiikkiä. Kansanliikkeen piirissä toimivilla on hyvinkin erilaisia poliittisia ja maailmankuvallisia näkökulmia, joilla ei välttämättä ole muuta yhteyttä, kuin huoli tulevaisuudesta valtapolitiikan ja siihen liittyvän monikulttuurisuusideologian vuoksi.

Lähes mistään muusta kansanliikkeen sisällä ei olla samaa mieltä, kuin jaetun huolen ja kritiikin osalta. Tätä tilannetta ei edes nähdä ongelmaksi tai pyritä korjaamaan, vaan moniarvoisuuden voimavaraa arvostetaan. Kansanliike erityisesti panostaa siihen, että se ei homogenisoisi kriitikkojen mielipiteitä johonkin tiettyyn jaettuun oppiin, vaan pyrkii säilyttämään mielipide-ilmastonsa mahdollisimman heterogeenisena.

Heterogeenisyytensä vuoksi kansanliike puhuttelee potentiaalisesti niin uskovaista, ateistia, työläistä, porvaria, liberaalia, feministiä, ekohippiä kuin poliittisesti määrittämätöntä kadunmiestäkin, jokaista näiden omista lähtökohdista käsin.

Kansanliikkeen jakama huoli on yhteinen lähes kaikille poliittisille suuntauksille. Länsimaisen sivilisaation, demokratian, yksilönvapauksien, kulttuurin ja muun elämänmenon säilyminen ja kehittyminen parempaan suuntaan on elinehto lähes kaikille puolueille ja yhteiskunnallisille näkemyksille.
Sellainen politiikka, joka edistää tilannetta, jossa kyseisen politiikan harjoittaminen ei enää ole mahdollista, ei ole millään tavalla mielekästä.
Ei ole mieltä pohtia, pitäisikö harjoittaa klassista liberalismia vai uusliberalismia, jos mahdollisuutta harjoittaa liberalismia ei enää tulevaisuudessa ole.
Politiikka, joka syö omat tulevaisuudennäkymänsä, ei ole lainkaan mielekästä. Kansanliikkeeseen kuuluvat haluavat yksinkertaisesti harjoittaa mielekästä politiikkaa, kukin oman suuntautumisensa mukaan.

Kansanliike ei siis ole varsinaisesti yhden eikä monen asian liike, koska yksikään varsinainen poliittinen oppi ei ole kaikkien jakama. Vain tarve säilyttää poliittisten mielipiteiden kasvualusta ja turva, läntinen sivilisaatio ja demokratia, yhdistää monia.
Liberaalilla, konservatiivisella ja punavihreällä monikulttuurisuuskriitikolla ei tarvitse olla lainkaan yhteistä päämäärää, päämäärät voivat olla vastakkaiset. Nykyinen valtapolitiikka kuitenkin uhkaa näitä kaikkia aatteita.
Itse asiassa kaikkia ei yhdistä tämäkään. Jotkut haluavat siirtää pakolaisuuden kustannukset kehitysapuun, ja pelastaa näin satoja kertoja enemmän ihmisiä kuin nykypolitiikalla.
Kaikki eivät katso asiaa ensisijaisesti sivilisaation näkökulmasta, vaan haluavat esimerkiksi torjua köyhyyttä, rasismia tai etnisiä konflikteja, tai puolustaa Euroopan alkuperäiskansoja yksilöllisinä kulttuureina.

Toiset taas ovat ensi sijassa mukana puolustamassa sananvapautta, eivätkä niinkään monikultturistisen politiikan seurauksilta (kuten Euroopan islamilaistumiselta), vaan monikultturismin kannattajilta itseltään, näiden pyrkiessä tukahduttamaan vapaata kansalaiskeskustelua ja sensuroimaan tiedonvälitystä.

Kansanliikettä ei voi sen rakenteesta johtuen juuri millään tavalla 'pysäyttää'. Sitä ei voi kaataa hyökkäämällä näkyviä toisinajattelijoita vastaan, niin vankasti se toimii ruohonjuuritasolla. Sen rakenne on jo valmiiksi hajanainen (ja siinä on sen voima) joten sitä ei voi 'hajottaa'.

Kaikki yritykset tukahduttaa vapaata ajattelua ja keskustelua vain kasvattavat ja voimistavat liikettä. Kansanliikkeen voi periaatteessa pysäyttää vain tuhoamalla kansan. Niin kauan kuin on kansaa, on myös sen oikeuden ja vapauden puolustajia.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Me käymme taisteloon puolesta ihmisoikeuden

Onko mikään niin tärkeää oikeusvaltiolle kuin puolustaa kansalaistensa ihmisoikeuksia? Onko mikään muu yhteiskunnassamme niin pyhää ja loukkaamatonta kuin mielipiteen- ja sananvapaus?

Nyt nämä perusoikeutemme ovat uhattuina. Vallanpitäjien suosiman ulkomaalaispolitiikan kannattajat ovat käyneet raivoisaan hyökkäykseen länsimaista yhteiskuntaa, lakia ja demokratiaa vastaan. He ovat alkaneet vainota toisinajattelijoita estääkseen politiikkansa arvostelun.

Vallanpitäjät tukijoineen pyrkivät estämään vapaan ja avoimen kansalaiskeskustelun ulkomaalaispolitiikasta keinolla millä hyvänsä. Ihmisten ei enää sallita sanoa vapaasti mielipidettään. Jos mielipide on ristiriidassa valtapolitiikan kanssa, sen ilmaisusta voi joutua monin tavoin vaikeuksiin. Mielipide voidaan sensuroida tai sen ilmaisu kieltää, ja sen esittäjää vastaan voidaan hyökätä herjoin, uhkauksin tai tekaistuin syyttein. Ehkä edessä on vielä näytösoikeudenkäyntien sarja.

Vaikka olen vihervasemmistolainen humanisti, tuen täysin Jussi Halla-ahoa ja muita mielipiteensä vuoksi vainottuja toisinajattelijoita. He edustavat monissa asiossa erilaista linjausta kuin minä, mutta heidän ihmisoikeutensa ovat minulle yhtä tärkeät kuin omani. Jokaisen sananvapaus on loukkaamaton, ja hyökkäys yhtäkin toisinajattelijaa vastaan on hyökkäys kaikkia meitä, koko yhteiskuntaamme vastaan. Jos emme voi hyväksyä toisinajattelijan sananvapautta, emme ansaitse sitä itsekään. Jos emme hyväksy toisinajattelijan ihmisarvoa ja yhtäläisiä oikeuksia, ei meidänkään arvokkuutemme ole muuta kuin väkivallan ylläpitämä kulissi. Yhteiskuntamme oikeudenmukaisuus ja demokraattisuus mitataan viime kädessä sillä, miten hyvin se sietää valtapolitiikasta poikkeavia mielipiteitä ja avointa poliittista keskustelua myös vallanpitäjien harjoittaman politiikan epäkohdista. Tällä mittarilla yhteiskuntamme tilanne näyttää todella synkältä.

Halla-aho ei ole kiihottanut kansanryhmää vastaan, eikä sellaista edes oikeasti epäillä. Todellinen syy hänen vainoamiselleen on se, että hän on kertonut tosiasioita Islamista. Monikultturismiksi harhaanjohtavasti kutsutussa imperialistisessa, alkuperäiskansojen vastaisessa opissa Islam on nostettu jalustalle, kaiken arvostelun yläpuolelle. Islamia käsitellään täysin eri tavalla kuin joitakin muita maailmankatsomuksia, esimerkiksi kristinuskoa tai juutalaisuutta. Monikultturismi on perusteitaan myöten rasismin kyllästämää.

Islamin mukaan Jumalan viimeinen profeetta, täydellinen ihmisihanne Muhammad raiskasi alle 10-vuotiaan lapsen. Voi olla, ettei näin koskaan käynyt, ehkä Muhammadin elämänkerta on pitkälti pelkkä myytti, mutta joka tapauksessa Islam opettaa näin. Se että Muhammad raiskasi alle 10-vuotiaan on kirjaimellinen totuus Islamin piirissä. Halla-aho nosti tämän Islamiin kuuluvan opinkappaleen tarkoituksella esiin kokeillakseen, saako sen sanoa Suomessa, ja jos saa, niin kuka. Hän ei sanonut sitä mielipiteenään (hän ei elänyt Muhammadin aikana eikä tiettävästi ole tutkinut keskiajan historiaa), hän sanoi mitä Islam opettaa, mihin miljoonat muslimit uskovat. Halla-ahoa vihataan toki muutenkin, ja hänen teksteistään on jo pitemmän aikaa yritetty etsiä jotain syytteen pohjaksi. Nyt tämä yksityiskohta on vihdoin löydetty tekosyyksi, jonka varjolla häntä uhataan syytteellä "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan".

Tavallaan toivon, että Halla-aho joutuisi käräjille. Mitä kävisikään, jos hän pääsisi päähenkilöksi demokratiaa ja sananvapautta vastaan suunnattuun laittomaan näytösoikeudenkäyntiin? Mitä kävisikään, jos oikeuslaitos valjastettaisiin poliittiseksi sätkynukeksi, siitä tehtäisiin pelkkä valtapolitiikan työkalu? Millaisena päivä nousisi sen jälkeen Helsingissä, Kuopiossa ja Rovaniemellä, jotka kuuluisivat totalitaristiseen diktatuuriin? Miltä näyttäisi Suomen omakuva, kun kaikki tietäisivät, että demokratia on rikottu, ihmisoikeuksista tehty vain mustetta paperilla? Nousisiko päivä enää lainkaan? Monet ehkä näkisivät tilanteen hyvin synkkänä.

Minä näen kuitenkin toisin. Humanistina uskon ihmisyyteen, hyvyyteen ja siihen, että oikeus lopulta voittaa. Päivä nousisi entistä kirkkaampana, maa kylpisi valossa, lopultakin tokkurainen kansa heräisi siihen, avaisi silmänsä ja nousisi ylös. Näytösoikeudenkäynti kääntyisi voimakkaasti valtapolitiikkaa vastaan, Halla-aho päätyisi ihmisoikeustaistelijoiden ja alkuperäiskansan puolustajien ikoniksi Mahatma Gandhin ja Nelson Mandelan seuraksi. Henkilönpalvontaan ei tule ryhtyä, mutta lukemattomat vapaustaistelijat ja ihmisoikeusaktivistit tulevat saamaan Halla-ahosta hienon esikuvan tulevien vuosien aikana, mikäli ajojahti viedään oikeussaliin asti.

Sortajilla ei ole mitään mahdollisuutta pitkällä tähtäimellä, ei mitään mahdollisuutta voittaa tai edes säilyttää kasvojaan. He voivat vainota mielipiteiden esittäjiä, mutta mielipiteitä he eivät voi tuhota. Mitkään kiellot eivät voi estää ihmisiä ajattelemasta. Vaikka he saisivat jonkun hiljaiseksi, nousee tilalle monia muita. Jokainen hyökkäys ihmisoikeuksia vastaan on jo kääntynyt itseään vastaan, herättänyt lisää ihmisiä havaitsemaan demokratiamme järkyttävän tilan. On tuhansittain ihmisiä, jotka eivät koskaan tule taipumaan sorron ikeeseen, jotka tulevat puolustamaan vapaata yhteiskuntaa ja laillisuutta viimeiseen asti. Heidän määränsä kasvaa koko ajan.

Me käymme taisteloon puolesta ihmisoikeuden ja kansan kärsineen me viemme
onneen yhteiseen. Jo kuivuu kyyneleet, soi suuret huomen sävelet, kun hetki lyö,
niin poistuu yö ja kunniassa on kansa ja työ.

(Taistojen tiellä, K. Kangas)